Siirry suoraan sisältöön

Onko urheilun suorituskeskeisyys hyvä asia? Miten se vaikuttaa motivaatioon?

  • tehnyt

Voimme arjessamme ja kaiken informaation tulvassa nähdä hyvin monen asian, ilmiön ja ajatussuunnan jakaantuvan aika vahvasti ääripäihin, niin myös liikunnan ja hyvinvoinnin osalta. On jatkuvaan kilpailuun, suorituskyvyn parantamiseen ja ”itsestäsi paremman version” luomiseen tähtäävää markkinointipuhetta sekä toimintaa, kuin myös suuntauksia, joiden ydinajatuksena on yksinkertaisesti hyvä fiilis, sisäänpäin kokemiseen kääntyminen, elämyksellisyys ja elämästä nauttiminen. Me yksilöinä innostumme ja motivoidumme hyvin erilaisista asioista. Jos toiselle Strava-segmenttien, verttitonnien tai mitalisijojen metsästäminen on se koko tekemisen suola ja sokeri, saa vastaava tavoitteellisuus toisen ripustamaan uudet lenkkarit ja verkkarit heti naulaan – tai jättämään ne kaupan hyllylle. Liiallinen tuloshakuisuus harrastuksissa voi näyttäytyä myös usein uupumisen vahvana osatekijänä. Tässä vaiheessa joku taas älähtää, sillä jos ei ole tavoitteita, ei tule tehtyä mitään, edes hyvinvointinsa eteen. Miten sitten osata navigoida sen itselle sopivan tavoitteen äärelle?

Minun motivaationi – minun tavoitteeni

Voimme kuvailla itseämme monin sanoin, esimerkiksi kilpailuhenkisiksi tai luonnostaan tavoitteellisiksi, mutta harvemmin pysähdymme miettimään sitä, onko näkemyksemme omasta motivaatiomme muodostumisesta todella omamme vai olemmeko oppineet sen ympäristömme myötävaikutuksella. Itselläni motivaatio urheiluun on sisältänyt hyvin usein jotain kilpailuhenkistä – pitkiä maratontapahtumia pyörällä tai jalan. Alkujaan tapahtumat olivat itselleni enemmän harvakseltaan tapahtuvia elämyksiä, mutta iän ja harjoittelun myötä huomasin myös kykeneväni kehittymään ja tavoitteet kasvoivat sen mukana. Mitä paremmin pärjäsin, sitä korkeammalle tavoitteet kipusivat. Nautin kilpailusta, tai niin ainakin koin tilanteen näyttäytyvän.


Jossain vaiheessa huomasin jonkin alkavan olla pahasti vinossa. Kilpailu ja mittaaminen oli jotenkin huomaamatta saanut elämykset haihtumaan takavasemmalle.

Jossain vaiheessa huomasin jonkin alkavan olla pahasti vinossa. Kilpailu ja mittaaminen oli jotenkin huomaamatta saanut elämykset haihtumaan takavasemmalle. Oma tarpeeni elämyksille ja ilolle tuntui karanneen jonnekin tavoittamattomiin. Vaikka kehityin enemmän kuin olisin koskaan uskonut pystyväni, tavoitteellisuus alkoi näyttäytyä itselleni jollain tavoin oudon vieraalta. Samoihin aikoihin kouluttauduin työ- ja oppimistyylianalyysien (WSA / LSA) sertifioiduksi asiantuntijaksi sekä Hyvinvointinavigaattori®-työkalun käyttäjäksi ja samalla ymmärsin itseäni yhä paremmin; kokonaisvaltaisesti ja elämyshakuisesti kokevat ja toimivat aivoni (ja kehoni) olivat jääneet vaille juuri minulle itselleni tärkeää eliksiiriä – intuitioon luottaminen, luovuus, vaihtelunhalu sekä rohkeus kokeilla ja etsiä uutta. Ne olivat jääneet lopulta vahvasti järjestelmällisen, aikataulutetun, faktoihin ja suunnitteluun pohjautuvan rytmityksen jalkoihin. Jatkuva kehittymisen tiivis seuranta erilaisia muuttujia seuraten alkoi tehdä rakkaasta harrastuksesta kovin suorituskeskeistä. Keskellä hyvin etenevää harjoituskautta en tuntenut näin, mutta tiiviin kisakauden päätteeksi tunsin takkini tyhjenneen täysin. Sieltäpä sitä sitten on pikkuhiljaa haettu takaisin lähemmäksi omaa tapaa kokea ja kehittyä.

Oma tarinani ei ole ainoa. Kilpaurheilijoita huipulta asti on kokenut samankaltaisia töyssyjä, mutta heillä toki on huomattavasti vahvempi tausta myös psyykkisen kestävyyden osalta – ja tavoitteet sekä kuorma ”jonkin verran” korkeammalla tasolla. Oma matkani hyvin tavoitteelliseksi kuntourheilijaksi tapahtui vain muutaman vuoden sisällä – kilpaurheilijoilla myös psyykkistä jaksamista kasvatetaan koko urheilijan polun ajan aivan lapsuudesta lähtien. Mutta mikä tästä tekeekin mielenkiintoista on se,  että minun kaltaisiani aikuisiän suorittajia löytyy yhä enemmän. Meillä on kaikki tarvittava tieto ja taito käden ulottuvilla lähes joka ikisen unelmamme saavuttamista varten. Tavoitteita asetetaan sen kummemmin puntaroimatta, onko tämä juuri minulle hyvä juttu? Voisin nyt sanoa, että tutustumalla omaan luontaiseen tyyliinsä ja biologisiin tarpeisiinsa on paljon vahvempi todennäköisyys löytää reitti nopeammin kultaiselle keskitielle niin vahvan motivaation kuin tekemisen skaalan suhteen. Näin riski siihen pienenee, että motivaatio heilautetaan kertaheitolla tappiin, yleensä lopulta jaksamisen kustannuksella.

Meillä on kaikki tarvittava tieto ja taito käden ulottuvilla lähes joka ikisen unelmamme saavuttamista varten. Tavoitteita asetetaan sen kummemmin puntaroimatta, onko tämä
juuri minulle hyvä juttu?

Kuuntelin viime viikolla Lapin ammattikorkeakoulun Active Arctic -hankkeeseen liittyvää podcastia (Lapin AMK | Pohjoisen tekijät) ja sen viidennessä osassa oli haastateltavana Lapin ammattikorkeakoulusta Rovaniemen toimipisteen liikunnan ja hyvinvoinnin koulutusohjelmasta itsellänikin opettajana ja opinnäytetyöni ohjaajana toiminut, itsekin vahvasti maastopyöräilyn parissa viihtyvä lehtori Tommi Haapakangas sekä Ounasvaaralla Lapin AMK Sports Labilla asiantuntijana työskentelevä Riikka Varjus. He kertoivat podcastissa kattavasti näkemyksiään liittyen liikunnallisuuteen, hyvinvointiin ja teknologisiin innovaatioihin.

Liikuntaan liittyvän vahvan motivaation löytymisestä keskustellessa Riikka Varjus pohtii sen siemenen piilevän liikunnan ilon ja hauskuuden sekä itselle merkityksellisten asioiden löytymisessä, jolloin tavoite tekemiseen löytyy sisäisen motivaation keinoin. Näin vahvan motivaation rakentamisella voi olla vahvempi mahdollisuus elämänmittaisen innostuksen löytymiseen. Tommi Haapakangas nostaa haastattelussa edellisten lisäksi jatkuvuuden varmistamisen jopa motivaatiota tärkeämpään osaan, selittäen motivaation olevan vain häviävä tunne. Hänen mukaansa ”pelin voittamisen” sijaan tärkeämpää on ”kyky oppia jatkamaan peliä”, eli helposti toteutettavien arjen rutiinien löytämisen ja niiden omaan toimintaan sitomisen taito. ”Mind musclen” vahvistaminen on siis erityisen tärkeässä osassa.

Keskustelussa liikunnan suorituskykykeskeisyydestä Haapakangas nostaa asian tarkasteluun jopa psykologisena ja neurobiologisena ilmiönä. Voimme pyrkiä selittämään ihmisen toimintaa, ajattelutapaa ja kokemista yksinkertaisella kahtiajaolla, jossa kaikki mittaaminen, kilpaileminen ja analysoiminen ovat meidän vasenta, kognitiivista aivopuoliskoa tukevia elementtejä kun taas keholliset tunteet ovat oikean, kokonaisvaltaisen aivopuoliskomme heiniä. Haapakangas muistuttaa, että mikäli eristämme itsemme kehollisesta puolestamme tiukalla analysoinnilla ja mittaamisella, käytännössä poistamme käytöstä valtavan potentiaalin kyvykkyydestämme havainnoida, aistia ja nauttia liikunnasta. Tämä näkökulma tulisi erityisen hyvin huomioida terveysliikunnan piirissä.

Voimme pyrkiä selittämään ihmisen toimintaa, ajattelutapaa ja kokemista yksinkertaisella kahtia jaolla, jossa kaikki mittaaminen, kilpaileminen ja analysoiminen ovat meidän vasenta, kognitiivista aivopuoliskoa tukevia elementtejä kun taas keholliset tunteet ovat oikean, kokonaisvaltaisen aivopuoliskomme heiniä.

Tommi Haapakangas / Active Arctic Podcast osa 5 (mukaillen)

Tuo Lapin ammattikorkeakoulun Active Arctic Podcast jakso 5 oli ehdottomasti kuuntelun arvoinen jakso, voin suositella sen kuuntelemista kaikille. Jaksossa puhutaan myös liikunnan innovaatioista. Varjus pohti podcastissa datan analysoimisen osalta esimerkiksi näkökulmaa siitä, miten monelle kerätty data on usein jo itsessään hyvin motivoiva elementti, mutta eri asia onkin, ovatko kaikki kykeneviä tulkitsemaan kerättyä dataa. Monipuolista ja kattavaa dataa on hyvä osata lukea tarpeeksi hyvin mutta toisaalta ei myöskään liian tarkasti. Tässä piileekin mittaamisen hyvät ja huonot puolet, sillä liian tarkalla seurannalla ei ehkä ymmärretä pidempiaikaisiin tavoitteisiin ja suunnitelmallisuuteen liittyvä vaihteluita, mutta toisaalta liian löyhä seuranta ei anna sitä informaatiota joka tarvitaan esimerkiksi ylikuormituksen riskin havaitsemiseen.

Monelle kerätty data on usein jo itsessään hyvin motivoiva elementti, mutta eri asia onkin, ovatko kaikki kykeneviä tulkitsemaan kerättyä dataa. Monipuolista ja kattavaa dataa on hyvä osata lukea tarpeeksi hyvin mutta toisaalta ei myöskään liian tarkasti.

Riikka Varjus / Active Arctic podcast osa 5

Haapakankaan nosto erilaisista persoonallisuuden testeistä liittyy myös liikuntaan ja motivaatioon. Esimerkiksi Hucosportin Hyvinvointinavigaattori® antaa tärkeää tietoa oman tyylin kartoitukseen. Samalla saadaan kartoitettua minkä tyyppistä liikuntaa, ohjausta ja tavoitteita olisi hyvä sisällyttää tekemiseen. Tämän tyyppisen kartoituksen avulla ymmärrämme paremmin myös sitä, että kaikille tarkka seuranta ei edes sovellu (holistiset henkilöt), kun taas joillekin se on ehdottoman motivoivaa (analyyttiset henkilöt).

Miten hyvin sinä olet perillä omasta tyylistäsi?

Kuuntele Active Arctic podcastjakso 5 tästä linkistä. Mikäli haluat päästä paremmin jäljille siitä, mikä on sinun luontainen tyylisi ja näin juuri sinulle sopivin tapa pitää hyvinvoinnistasi huolta tai liikkua, on Hyvinvointinavigaattori® toimiva työkalu ja hyvä väline siihen. WSA-työtyylianalyysi ja LSA-oppimistyylianalyysi antavat vielä syvempää tietoa, jonka vaikutukset näkyvät myös oppimisen, työtyytyväisyyden ja tuloksellisuuden kautta. Itsetuntemuksen lisääntyminen on aina ainoastaan positiivinen juttu, ja Soihtu Coachingin hyödyntämillä kartoitustyökaluilla voit saada vahvistusta motivaatioosi, onnistumisen kokemuksiin ja myös tukea yleisen hyvinvoinnin ja jaksamisen osalta. Jos haluat kysyä lisää, pistä postia tulemaan piia@soihtucoaching.fi.

Aurinkoista viikonloppua!
-Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *