Näetkö vain roskat vai kauniit värit? Tuuleeko aina vastaan vai voiko tulomatkalla nauttia myötätuulesta?
Kävin aamulenkillä virittelemässä kehoa sekä mieltä päivän opiskeluihin ja Teams-palavereihin, ja huomasin taas viimeistään loppumatkasta olevani jälleen kerran syvissä vesissä. Juoksu toimii minulla fyysisten suotuisten vaikutusten lisääjän ohessa ajatusten herättelijänä, meditaationa ja uusien näkökulmien esiintuojana.
Nyt mieleeni lennähti lenkkarinpohjasta kysymys, mihin kohdistan katseeni? Katsoin värejä, kasapäin pudonneita vaahteranlehtiä, kirkuvan punaisina harmaassa aamussa hohtavia marja-aronia-aitoja, pyörätien satunnaisia halkeamia. Jatkoin pohdintaa edelleen. Milloin huomaan kauniit asiat? Mikä on mielestäni kaunista? Milloin keskityn epäkohtiin?
Katseen kiinnittymisen sijaan voi pohtia laajempaa huomion kohdistamista. Aistinko tuulen ja pilvisen sään vai jätänkö asian vähemmälle huomiolle, kuitenkin tiedostamattani nauttien ajankohtaan nähden mukavasta lenkkikelistä? Entä ympäristön äänet, tuoksut, muut ihmiset joita lenkillä tulee vastaan. Huomasinko vain sen, että vastaantulija ei tervehtinyt omasta yrityksestäni huolimatta?
Huomion kohdistaminen on suurelta osin luonnekysymys – yhdistäisin itse optimistisen ja pessimistisen luonteen myös näihin asioihin. Huomion kohdistaminen on myös harjoiteltava taito. Oletko sinä niitä tyyppejä, jotka huomioivat ympäristössään vain ne asiat, jotka ovat huonosti, rumaa, tai toimivat toisin kuin itse odotat? Näillä keinoilla todennäköisesti jää huomaamatta se kauneus mitä suuri kuva pitää sisällään, tai jokin pieni yksityiskohta, josta on mahdollista tuntea lämmin ilon läikähdys keskellä harmaata lokakuista aamua.
En voi itsekään vannoa kautta kiven ja kannon että aina kiinnitän huomioni vain ja ainoastaan hyviin asioihin. On aamuja, jolloin aamulenkillä huomaan vain tien railot, maahan heitetyt roskat, tympeät vastaantulijat tai liian kovan vastatuulen. Mutta sitten taas seuraavan kerran näen kauneuden kallellaan kenottavissa puhelinpylväissä (kuin sulava voimistelijoiden liikesarja), iloitsen aamulenkillä vastaan tulleesta kävelysauvojen kanssa juoksentelevasta hyväntuulisesta mummosta ja muistan että paluumatkalla tuuli on mukavasti myötäinen.
Pienten ilojen äärellä,
-Piia
Onko sinun helpompi nähdä se, mikä ei ole hyvin tai mikä vaikuttaa negatiivisesti? Vai keskitytkö enemmän positiivisiin juttuihin? Voiko asennetta lopulta edes itse valita? Kommentoi niin keskustellaan lisää!