Miksi aloitat, vaikka et koskaan aikonut? Voiko osaaminen kasvaa?
Kukantaimia alkukesästä kouliessani ihmettelin, että miten ihmeessä tähän pisteeseen on jälleen päästy. Useita kertoja ”en ikinä!” tai ”en varmasti voi oppia” -lausahdukset omalla kohdallani ovat joutuneet taipumaan hiljaa käytännön edessä. On ollut mielenkiintoista huomata, miten takki on kääntynyt tai uusia taitoja on opittu yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta mitä tällainen vastaan väittäminen on vaikuttanut itseeni?
Ei jaksa, ei pysty, en osaa
Minä en koskaan aikonut osallistua 300 kilometrin mittaiseen kuntotapahtumaan pyörällä – koska en ole pyöräilijä. Minun ei ikinä ollut tarkoitus juosta maratonia koska juokseminen ei innostanut, enkä ikinä voisi jaksaa juosta niin pitkästi. Vielä 15 vuotta sitten ihan vihoviimeinen tekoni tässä maailmankaikkeudessa olisi ollut 50 kilometrin Finlandia-hiihto, sillä hiihto oli tylsintä tekemistä mitä ihminen pystyi kuvitella. No minä en myöskään koskaan tulisi rakastamaan kasvimaan kääntämistä tai kukkien kasvatusta siemenistä, enkä ikipäivänä jaksaisi, oppisi tai yksinkertaisesti viitsisi kutoa villapaitaa. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Jaksoin, pystyin, opin!
Nyt voin piirtää viivaa seinään ihan urakalla. Kampea on Vättern-järven ympäri pyöritetty onnistuneesti kuusi kertaa ja sen jälkeen maraton- ja ultramatkoja on väännetty maastopyörän selässä vieläkin enemmän. Juoksemisesta on tullut olennainen osa minua ja useiden puolimaratonien lisäksi tähän mennessä yksi kokonainenkin maraton on taaplattu maaliin asti. Hiihdon tylsyyden nimeen vannomisen jouduin todeta yhä toimivammaksi keinoksi päästä uusia haasteita kokeilemaan, hiihdettyäni pari kertaa tuon legendaarisen maratonhiihdon onnistuneesti maaliin asti. Olen oppinut muun muassa järjestelmällisen kestävyys- ja voimaharjoittelun periaatteet ja ymmärtänyt olevani myös ihan kehityskelpoinen yksilö liikunta- ja hyvinvointialan osaajaksi, vaikka luulin opiskeluahjon olevan tarkoitettu vain jo urheilutaitoisille ja -viisaille ihmisille. Villapaidat ja kukantaimet kiinnostavat kummasti. Millainen mindset vaikuttaa tällaisen toiminnan taustalla?
Mikä mindset?
Yhdysvaltalainen psykologian professori Carol S. Dweck on tehnyt laajalti tutkimusta asennoitumisen ja itseään koskevien ajatusmallien eli mindsetin vakutuksesta oppimiseen. Professori Dweckin muotoilema teoria ajattelutavoista pohjautuu laajaan ja alati kehittyvään aivotutkimukseen. Nykytiedon mukaan aivot muovautuvat läpi elämämme eli ne ovat plastiset, ja tämän vuoksi myös ihmisen osaamisen ja itsellemme haalimiemme haasteiden kehittyminen on mahdollista läpi elämän. Dweckin mukaan ihmisten ajattelutavat pohjautuvat yksilön implisiittisiin eli tiedostamattomiin uskomuksiin ihmisen perusominaisuuksien muovautuvuudesta. Nämä uskomukset ohjaavat laajalti meidän tekojamme, käyttäytymistämme, motivaatiomme rakentumista ja oppimistamme. (Dweck & Leggett, 1988.)
Fixed & growth mindset – muuttumaton vs kasvun asenne
Professori Dweckin tutkimuksten perusteella on osoitettu, että ihmisillä älykkyys voidaan jakaa karkeasti kahteen eri lajiin. Ensimäistä lajia voidaan kuvailla ”muuttumattomuuden asenteeksi” (fixed mindset). Tällä tavoin ajatteleva yksilö pitää älykkyyttä pysyvänä ominaisuutena; älykkyyttä on tietty määrä ja se ei tule muuttumaan. Näin ajattelevilla yksilöillä virheet vaikuttavat itseluottamukseen sitä murentavasti ja he välttelevät usein haasteita. He eivät usko omiin kykyihinsä muuttaa omaa älykkyyttään harjoittelun kautta, vaan pitävät kovaa yrittämistä vain merkkinä heikosta osaamisesta.
Toinen ajattelutapa on ”kasvun asenne” (growth mindset), jolla tavoin ajattelevat yksilöt pitävät älykkyyttä muuttuvana, kehittyvänä ominaisuutena. He uskovat opiskelun ja kovan työnteon lisäävän ja kehittävän älykkyyttä, ja heillä on jatkuva halu oppia uutta. Growth mindsetilla varustetut henkilöt ymmärtävät virheiden ja epäonnistumisten kuuluvan oppimisen polkuun, ja he arvostavat sinnikkyyttä uuden opettelussa. (Dweck 2010; 2006). Carol Dweckin menestysteos Mindset: menestymisen psykologia julkaistiin alun perin vuonna 2006 ja sitä on käännetty yli 20 kielelle. Sitä on myyty miljoonia kappaleita niin yritysjohtajille, urheilijoille, opettajille kuin vanhemmillekin.
Käytännössä kukaan meistä ei kuitenkaan koskaan ole niin sanotusti puhtaasti kasvun- tai muuttumattomuuden asenteella varustettu. Näin kertoo myös teorian luoja itse Harvard Business Review’n artikkelissa 13.1.2016. (Dweck, 2016.) Myös tämän kirjoituksen alkuteksteistä on huomattavissa, että omakin ajattelutapani on vahvasti sekoitus sekä paikalleen jämähtänyttä, oppimiskykyjään aliarvoivaa fixed mindset – ajattelutapaa kuin käytännössä myös jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen uskovaa, virheet oppimiskokemuksena käsittelevää growth mindset – mallia.
Sisäisen puheen merkitys motivaatioon
Dweck pohti jo uransa alussa sinnikkyyttä ruokkivia tapoja oppijoille ja ihmisten elämässä pärjäämisen tekijöitä. Hän huomasi, että erityisen merkittävää oli oppijoiden itsensä antamat selitykset epäonnistumisilleen. Mikäli epäonnistumista selitettiin sillä, että on tyhmä tai huono, oli hyvin todennäköistä että uudelleen yrittämistä tapahtui harvemmin. Sen sijaan mikäli epäonnistuminen nähtiin yhtenä kasvun ja kehittymisen mahdollisuutena, oli tällä yhteys parempiin oppimistuloksiin ja korkeampaan motivaatioon. (Dweck, 2015). Tämä kertoo vahvasti sisäisen puheen merkityksestä motivaation rakentumiseen, ylläpitämiseen ja kykyyn yrittää uudelleen epäonnistumisista huolimatta, oli kyseessä sitten teoreettisten kouluaineiden opiskelu tai uusien elämäntapojen tai taitojen opettelu.
”The power of yet – and the tyranny of now”
C. S. Dweck
Dweck puhuu ”vielä – voimasta” ja ”nyt – tyranniasta” (power of yet – tyranny of now) esiintyessään Stanford+Connects -mikroluennolla New Yorkissa vuonna 2014. Vielä -voiman käyttämisellä on Dweckin tutkimusten mukaan positiiviset vaikutukset parantuneiden oppimistuloksien lisäksi myös ihmissuhteisiin esimerkiksi vanhempien tai ystävien kanssa.
Parasta tai pahinta juttuseuraa itsellesi – sinä itse
Mikäli sisäinen puheemme kertoo meille, että taitomme ja osaamisemme ovat muuttumattomia, emme kuitenkaan opi, onnistu tai tulemme varmasti epäonnistumaan, tulee kehittymisen, kasvun ja onnistumisen kokemusten keräämisen todennäköisyys laskemaan valitettavan alas.
Jos sen sijaan itsemme kanssa jutustellessamme muistutamme itseämme siitä, että
- olemme kehityskykyisiä yksilöitä
- epäonnistuminen jossakin ei tarkoita sitä, että emme koskaan tule oppimaan tai onnistumaan
- jokainen on joskus ollut aloittelija
- minun ei tarvitse olla nyt asiassa paras mutta voin oppia ja minusta voi myös tulla paras
- uusien asioiden kokeilussa piilee aina uuden oppimisen, onnistumisen ja itsetuntemuksen lisääntymisen mahdollisuus
– on toimintapamme vahvasti kasvua ja kehitystä mahdollistavaa. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja on luonnollista välillä myös pallotella molempien ajatussuuntien välillä. Mieluusti kuitenkin voisimme useammin antaa itsellemme uuden mahdollisuuden kasvun asennoitumisen välineiden avulla.
Ai kun mä triggeröidyin!
Ihan oma lukunsa on sitten se, kuinka reagoimme siihen, miten muut ympärillämme suhtautuvat omiin ajatuksiimme uuden, tuntemattoman tai vaikkapa aiemmin epäonnistumisen tunteen tarjonneen kokemuksen uudelleen tavoitteluun ja meissä ilmenevään muutokseen. Tarjotaanko meille mahdollisuutta nauttia kasvun polulla etenemisestä, vaikka emme aina onnistuisikaan? Puhutaan triggereistä eli laukaisijoista, jotka saavat meidät kokemaan itsemme uhatuksi ja vetäytymään puolustautumisasenteen suojaan. (Dweck, 2016.) On siis hyvä tunnistaa myös muun toimintaympäristömme (esimerkiksi työpaikan palkitsemisjärjestelmän, lähipiirin henkilöiden ja yleisten asenteiden) vaikutukset siihen, kuinka onnistumme pysymään kasvun asenteen alueella.
Kannustava kasvuympäristö on lahja, jonka antaminen ei maksa mitään, mutta sen arvo on mittaamaton.
Itse olen saanut selvästikin vahvat mahdollisuudet kasvun asenteen muodostumiseen jo lapsuudessa. Molemmat vanhempani arvostivat avointa asennetta haasteisiin, he näkivät epäonnistumisen yhtenä kokemuksena monien muiden joukossa ja kannustivat meitä lapsia etsimään omaa polkuamme rohkein askelin. Kannustava kasvuympäristö on lahja, jonka antaminen ei maksa mitään mutta sen arvo on mittaamaton. Oman isäni kanssa olen ottanut ensiharppauksen kestävyysurheilun maailmaankin nimenomaan hänen innostamanaan yhdessä Vätternrundan-pyöräilyyn osallistumisen kautta vuonna 1999.
Mitä tästä mukaan?
Muut tekee mitä ne osaa. Minä teen, mitä minä haluan. Muista aina tämä.
Ari-isäni
Rohkeus tarttua uusiin haasteisiin onnistumisen takeiden puuttumisesta huolimatta on useiden asioiden summa.
Muista kuitenkin ainakin tämä:
Jos tänään et vielä osaa, pysty tai onnistu – se ei lainkaan määritä sitä, ettetkö vielä jonakin päivänä voisi osata tai pystyä.
Usko itseesi!
Dweck, C. S. & Leggett, E. L. 1988. A social-cognitive approach to motivation and personality. Psychological review, 95(2), 265–273.
Dweck, C. S. 2006. Mindset: The new psychology of success. Random House.
Dweck, C. S. 2010. Even geniuses work hard. Educational Leadership, 68(1), 16-20.
https://www.ascd.org/el/articles/even-geniuses-work-hard
Dweck, C. S. (2010). Mind-sets. Principal Leadership, 10(5), 26-29.
Stanford+Connects micro lecture “Developing a Growth Mindset with Carol Dweck” 9.10.2014
https://www.youtube.com/watch?v=hiiEeMN7vbQ
Dweck, C. S. 2016. Managing yourself: What Having a “Growth Mindset” Actually Means. Harvard Business Review. Tästä linkistä lukemaan.
Dweck, C. S. 2021. Mindset: Menestymisen psykologia. Viisas elämä. Helsinki.
Bonusvinkki lähteeseen: Dweckin ajatukset liittyen lasten kasvatukseen:
Dweck, C. S. (2015) The Secret of Raising Smart Kids.